Höyrystä legendoihin: kylpemisen historia antiikin Kreikasta suomalaiseen saunaan
Lämpö, höyry ja hetki rauhaa ovat houkutelleet ihmisiä jo antiikin ajoista asti. Sama ilo kuuluu Suomen saunafestivaalien tunnelmaan, jossa löylyt, musiikki ja hyvä seura kohtaavat. Tässä jutussa kuljemme kreikkalaisista kylpylöistä suomalaiseen saunaan ja pysähdymme välillä myyttien äärelle. Matkalla huomaa, että kylpeminen on aina ollut enemmän kuin pesua. Se on ollut tapa pysähtyä, tavata ihmisiä ja palautua arjesta.
Miten antiikin kreikkalaiset kylpivät?
Antiikin kreikkalaiset kylpivät yhteisissä kylpypaikoissa, ja pesu kuului osaksi arjen hyvinvointia. Kylpeminen, liikunta ja keskustelu nivoutuivat helposti yhteen, joten kylpylä oli myös kohtaamispaikka. Tuttu ajatus löytyy myös nykyajan saunasta: kun lämpö rauhoittaa kehon, keskustelu alkaa sujua melkein itsestään.
Kreikkalaisten tarinoissa jumalat asuivat Olymposvuorella, ja Zeus hallitsi heitä ukkosen ja salamoiden herrana. Nämä kertomukset kiehtovat edelleen. Ne näkyvät elokuvissa, kirjoissa ja peleissä, ja yksi esimerkki on Pragmatic Playn kolikkopeli Gates Of Olympus 2500, jonka nimi viittaa suoraan Olympokseen. Rahapelaamisen kannattaa pysyä viihteenä, ja omat rajat on hyvä asettaa etukäteen.
Myytit osoittavat, että antiikin tarinoilla on pitkä elämä. Sama pätee kylpemiseen. Kumpikin on kulkenut vuosisatojen yli, koska se tuntuu ihmisistä edelleen tärkeältä. Jumalten kotivuori ja lämpimän huoneen rauha kuuluvat samaan kertomukseen: ihminen on aina etsinyt paikkaa, jossa arki hetkeksi sulaa pois.
Mitä roomalaiset ja keskiaika toivat kylpykulttuuriin?
Roomalaiset veivät kylpemisen suuriin mittoihin rakentamalla valtavia kylpylälaitoksia eli termejä. Niissä yhdistyivät lämpimät ja viileät altaat, höyry ja oleskelutilat. Kylpeminen oli yhteinen tapa viettää aikaa, ei pelkkä pesutilanne. Rooman valtakunnan mukana kylpykulttuuri levisi laajalle, ja sen vaikutus tuntuu eurooppalaisessa kylpyperinteessä yhä.
Pohjoisessa kehitys kulki omaa tietään. Suomessa sauna muotoutui kodin ja kylän keskukseksi, jossa pestiin, parannettiin ja hiljennyttiin. Perinteinen muoto on savusauna, jossa kiuas lämmitetään tulella ja savun annetaan poistua ennen löylyä. Tässä on suomalaisen saunomisen ydin: lämpö on rauhoittumisen paikka, ei suoritus. Löylyä heitetään rauhassa, ja hiljaisuuskin on sallittua. Tämä erottaa sauna-ajan monesta muusta vapaa-ajasta.
Kun vertaa kahta perinnettä, huomaa yllättävän paljon samaa. Kreikassa kylpylä oli paikka, jossa kaupungin asukkaat tapasivat toisensa. Suomessa sauna on perinteisesti ollut myös kohtaamispaikka, jossa istutaan samalla lauteella iästä ja asemasta riippumatta, ja juuri yhteisöllisyys on se, mikä yhdistää kreikkalaisen kylpylän ja suomalaisen saunan. Muoto vaihtui, mutta tarve pysyi. Siksi vanhat kylpyperinteet tuntuvat meistä edelleen tutuilta, vaikka niiden välillä on tuhansien kilometrien matka ja pitkä aika.
Onko suomalainen saunakulttuuri UNESCOn perintöluettelossa?
On, ja tunnustus kertoo, että sauna on Suomessa paljon enemmän kuin huone kiukaalla. UNESCOn sivun mukaan saunakulttuuri Suomessa merkittiin ihmiskunnan aineettoman kulttuuriperinnön edustavalle luettelolle vuonna 2020.
Kreikan kylpylöiden ja suomalaisen saunan yhteisiä piirteitä ovat esimerkiksi:
- yhteisöllisyys ja seurustelu
- puhdistautuminen ja rentoutuminen
- perinteiden siirtyminen sukupolvelta toiselle.
Perinne elää, koska ihmiset kuljettavat sitä mukanaan: perheissä, kyläyhteisöissä ja tapahtumissa. Siksi saunafestivaali tuntuu luontevalta jatkumolta. Kun istut lauteilla ja kuuntelet musiikkia, jatkat tapaa, joka on vuosisatojen mittainen. Antiikin jumalat saivat Olympoksensa, me saamme löylymme. Olipa kyseessä kreikkalainen myytti tai suomalainen kesäilta, hyvä tarina ja lämmin paikka tekevät hetkestä muistettavan.
